perjantai 16. toukokuuta 2014

Upee Tahkisaamu

Minä ja Swarre saatiin staijailla ihan kaksistaan yhtenä kevään parhaista Tahkisaamuista. Iltamuuton seuraajat Lilja & Luoma olivat vielä kepittäneet tunturikihun 21.00. maissa, kuten lajille sopivaa onkin.
Jollain ilveellä neljäs kerta toden sanoi ja päihitin vihdoin auringonnousun päästessäni ylös ennen neljää. Klo 4.44. olinkin jo Kallioholmassa tyynen meren äärellä. Odotukset ei olleet erikoisen korkealla, sillä tuuli oli koillisesta pari metriä, mikä ei yleensä suosi merimuuttoa. Kuitenkin tiiroja lappoi hyvään tahtiin ja merikihujankin löytyi menonpäältä runsain mitoin. Seitsemän korvissa tuuli käänyti lounaaseen ja kuikkamuutto alkoi samantien.
Seitsen tuntiseksi venuneesta staijisessiosta muodostuikin lounatuulen siivittämänä varsin leppoisa, vain kirjuri puuttui. Kello 6.20. äkkäsin kauniin juhlapukuisen jääkuikan pinnasta ihan mukavalta etäisyydeltä (n.3km) ja 10.04. meni toinen jp ada! Edellisestä Tahkisadasta olikin vierähtäny jo liian pitkä tovi, eli 12 vuotta. Vaikka molemmat yksilöt olivatkin Swarrella makoisasta katseltavissa, ei mittään kuvausmahdollisuuksia ollut, mut kannattaa tsekata Jorma Tenovuon upeat otokset samanmoisista otuksista Tarsigerissa.
Aamun sigmat muodostoivat vähintäänkin puolimesseviksi, sillä kuikkalintuja meni kaikkiaan 2900, pilkkasiipiä 3441, tiiroja 629, merikihuja ainakin 12p 34m, tukkakoskeloja 343, mustalintuja 1233 ja sitä rataa. Sinirinta viihtytti laulullaan lähityrneissä, yks etelänkiisla paineli etelään (tietenkin) ja kolme karikukkoa muutti itsensä paikallisvuodariksi. Menon jo viilettyä sallin itselleni evätauon klo 10.53., mutten malttanut olla tiiraamatta toisella kädellä ja ohhoh, gomiainen nuori rissa lensi pohjoisiin hienosti hollilla. Eväsleipä tipahti istuimen korviketta toimittaneeseen Golfin takaluukkuun, kun tempaisin Nikonin handuun ja dokumenttikuvat plakkariin. Kiva havis ja ihan kelpo laskentapalkkia, ei näitä yleensä Satakunnassa nää kuin kerran vuodessa jos sitäkään.
Ja sit kohti Virolahtea...
Merikihusigma muodostui paikallis- ja henkilökohtaisellatasolla ennätykselliseksi. Vaaleita lintuja oli melkeen puolet, mikä ei täälläpäin ole ihan tavallista.

Dokurissa eli 2kv pikkukajava meni kivasti mutterin ja kärjen välistä. Sama alla.

Mnig a D2 on harvinaista herkkua :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti