sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Halias 6.-10.5.

Markus ja Jari tsekkaa Gåsörsuddenin ja -vikenin tarjontaa.
 Tiistaina päräytin eka kertaa Hangon lintuasemalle eli haliakselle. Tai oon mä sieltä kyhmypilkkasiiven ja vuoriuunilinnun bongannut, mut asemalla ei ole tullut ennen käytyä. Lampinen ja Laitasalo majailivat asemalla kun tulin ja jäivätkin lähtiessäni lauantaina, kuten Vattulainenkin tietenkin.
Tiistai kului mestoihin tutustuessa ja iltastaijilla, havispuolen mukavin illalla bunkkerilta näkynyt vanha muuttohaukka.
Asemarakennus

 Keskiviikon aamustaiji oli semileppoisa, vaikka liki tyven keli ei yleensä muuttoa suosi. Laskettiin kuitenkin aseman kevätenkka mustalintuja kun 7636 yksilöä paineli itäisiin. Mittää rarei ei menny, mutta pari suopöllöä olivat mukavia ja porilaisittain myös useat vaaleat merikihut ja muutama isokäpylintu.
Kutakuinkin koko valoisa-aika viihdyttiin ulkona, vaikkei lintuja mitenkään erityisen messevästi ollutkaan. Ynnäiltiin silti 67 pajulintua ja J-lo yhytti harmaasiepon ja pensaskertun keväänpinnoiksi. Viiden nurkilla Gåsörsvikenin eteläreunalla Markuksen kanssa havioidessamme onnisti; hoksasin falcon lentämästä likeltä ja matalalla, mutisin jotain sekavaa ja otin perslinnuksi livahtaneen kiikariin. Kovasti näytti ykstotisen siniharmaalta, mitä nyt käsisiiven ulompiosa erottui hiukan vaaleampana. En saanut oikeaa sanaa suustani ja niinpä Markus pääsi töräyttämään punajalkahaukan ilmoille! Gomia vanha koiras koukkasi metsän ylle esittäen punaiset bokserinsa ja jatkoi matkaansa koillisen suuntaan.

Gåun tyven komiaa niittyä.

Samaista kaunista ja rarinhajuista rantaa.

Uddskatanin luonnonsuojelualueen (eli lintuasema-alueen) maisemat on ihanaiset metsineen kaikkineen.

Vakiostaijipaikkana toimivalta bunkkerilta on erinomaiset näkymät.
 Torstai ei ottanut valjetakseen, vaan vettä lorotti pitkälle iltapäivään asti. Pidettiin enimmäkseen sisälystiä Laitasaloa lukuun ottamatta, joka hääräsi kahlaakatiskojen kimpussa Gåulla. Hääräily palkittiin nuorella muuttohaukalla ja varsin aikaisella lehtokertulla. Sateen vähän himmattua vääntäydyin itekin maastoon ja naputtelin parit vuodenpinnat listalle (harmaasieppo, karikukko, pensaskerttu). Iltasella alkoi vapohanhea törkätä ja bunkkerilta saatiinkin haviksiin aseman kevätenkka (taas) 6452 yksilön voimin. Hannut oli tainneet hieman eksyä sumussa, siksi oudoista suunnista heitä lappoi. Harmittavan homogeenista sakkia, mutta määrä korvaa laadun, kai.
Markus, Ossi Tahvonen ja Aatu ihmettelee sumua.

Perjantain tiputuskeli oli täydellinen.
 Perjantaita vasten pukkas lämpeen yön, mikä tiesi sakeeta sumua koko päiväksi. Hyvä niin, sillä puskat suorastaan notkuivat hysäreistä! Aamustaijissa ei ollut mitään mieltä, mut Markuksen kantaessa ryti- ja ruokokerttusen viiden jälkeen alapunkkaan nähtäväksi karisi unet silmistä kahden vuodarin siivittämänä.
Rojut niskaan ja ulos. Ynnäilin kunnon ornitologin elkein joka ainoon pajulinnun ja muun hyväkkään, sigmat muodostuivatkin iltahuudossa leppoisiksi: pajulintu 260, sirittäjä 21, harmaa- 23 ja kirjosieppo 29, pensas- 27 ja kivitasku 16, leppälintu 47, herne- 54, pensas- 13 ja lehtokerttu 5, metsäkirvinen 86, käenpiika 7 jne. Vuodenpinnaa lorotti (leke, satakieli, peltosirkku, scirpa ja skönäri) ja massan seulominen oli mieluisaa. Oishan sitä jotain rariakin katsonut ja pieni ihme ettei mitään parempaa löytynyt...

Lauantain säätila oli sitä samaa, mut tällä kertaa yömuutto ei tainnut olla ihan yhtä voimaperäistä, sillä aamukierros ei antanut uutta. Läksittyäni oli kepitetty joku kulta- ja sinirinta ja sunnuntai aamuna sepelsieppo, mut en valita. Ihan jo yleissivistyksen vuoksi oli kiva vierailla mestoilla ja pitää koittaa syksyllä uusiks, jos vaikka joku mehiläishaukka osuis okulaariin. Kiitokset intellektuellille herramiesseurueelle, oli mukava tavata uusia ja vanhoja tuttuja!

Ruokokerttunen, tuttvallisemmin skönäri, handussa.

Eka perjantain 21 sirittäjästä. Varmasti mun päiväenkka ja pari viiden linnun parvea samassa puussa oli gomiata kateltavaa!

Naaras kirjosieppo, paremmilta siepoilta vältyin, mut onneks muita onnisti. Se on aina hienoo, et joku näkee.

Pensastaskuja oli Goalla parhaillaan parin kymmenen parvi.


Yks viidestä perjantain lehtokertusta  - henk.koht. saapumisenkka parani päivällä.

Taskut kivellä.

Kivan kokoinen punakuiripartti ruokaili useimpina päivinä Gåulla, tässä jo lähdössä jatkamaan kohti tundramaisemia.

Lavvantaina asemalta päästyäni bongasin ensitöiskeni mustatiiran sumuiselta Västerfjärdeniltä. Kuvaaminen ei oikein sujunut kosteessa kelissä, nimittäin ekat parikymmentä ruutua kun tuli näköjään otettua kalatiirasta :)


Takasin valtakunnanrajojen sisään Huittisiin päästyäni oli vielä mielessä hoitaa upupa Sastamalasta, mut kun ei päiviöitä tullut ja lajikin tavallaan tylsänpuoleinen ajelin samantien Kokemäeltä ikimielenkiintoista mandariinisorsakoirasta katsastamaan, määritysmielessä tietenkin. Nuotitetulta puutarhalta sitä ei kuitenkaan löytynyt, mut joku natiivi tiesti kertoa sorsan hengailen Kokemäenjordanvirrassa. Aattelinkin sit tsekkailla virtaa kunnes tärppää tai ei enää nappaa, mut onneks tärppäs aika nopiaan Kolsin padon alapuolelta.
Siit sit Poriin ja iltapuhteeksi vielä Matleenan ja Mimosan kanssa katsomaan avosettejä Hilskan torniin. Bonuksena vielä varsin tarkkaan 5800 metrin etäisyydeltä Täärnooran harmaahaikarakoloniassa tönöttänyt jallu, eli jalohaikara.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti