sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Jänkäpurkan maasoidin ja lentävä rallus - Displaying Jack Snipe and Flying Water Rail

 Lavvantai aamu oli taas himoleppoisa Tahkisteluun. Jo kolmas perättäinen huhtikuinen aamu kun meren rannassa ei tarvinnut palella edes auringonnousun aikaan - uskomatonta! Saavuttiin Sjöholmin kanssa pallon pilkottaessa horisontin takaa, mutta yllättäen jouduimme iltavuoroon sillä Team DAhman johtohahmo oli tempaissut itsensä sisiksestä Kallioholmaan. Myöhemmin tutkimusryhmään liittyivät vielä Sytti, Veikko ja Savolat.
Mistään rariteettikimarasta ei päästy naatiskelmaan, mut ei ollut väliksään koska lintuja kuitenkin lappoi tasaiseen tahtiin. Vaatimattomasti helmenä pari kiislaa. Mukavimmat sigmat seitsemän tunnin sessiosta alla.

mustalintu Black Scoter 1481
pilkkasiipi Velvet Scoter 1726
tukkakoskelo Red-breasted Merganser 374
kaakkuri Red-throated Diver 147
kuikka Black-throated Diver 252

Saturday morning was again perfect for sea-watching, at least from the birders point of view - almost calm, perfect visibility and relatively warm. Seven people gathered to Kallioholma and we had a pleasant seven hours counting mainly Scoters but a nice variety of other migrants too. No ticks nor rarities but quite a nice numbers of migrants, some totals above.


Pajulinnut oli lisääntyneet selkeesti.
The first wave of Willow Warblers have arrived already.

Pari kalasääskee meni liki, mut onnistuin tarkentamaan vaan siipeen :)
A few Ospreys came close by (some six individuals were fishing around delta).
 Tipautin Holmesin Kaanaaseen ja jatkoin Enäjärvelle yhyttämään amerikansotkia, joita ei valitettavasti osunut okulaariin. Sen sijaan päivän eka vuodenpiste nassahti räystäspääskyn muodossa. Ynnäilin kahdesta tornista yhteensä 1470 tukkasotkaa joka on mun henk.koht. ennätysmäärä Porista. Punasotkamällikin oli tuplaatunut (58/9), mutta atusoa tai nyrocaa ei ollut eksynyt joukkoon. Rarisotkathan tuntuu Suomessa suosivan nimenomaan punasotkain seuraa.
Siit sit Teemuluotoon vajaan kolmen tunnin tapitukselle Esaman ja Aalon seuraksi. Muutto näytti nollaa, mitä nyt muutama haarapääsky kävi pyörähtämässä. Polulla tiksuna oli korvia huumaavaa, konsertista vastasi ehkä jopa kymmenpäinen nokkavarpuspoppoo. Paskastossa ja suiston muilla lietteillä hyöri about 75 suokukkoa ja kymmenisen liroa. Ens viikolla näitä lie sitten himmeet määrät kun saadaan vihdoin pudotuskeliä (Taistossa nyt ainakin sataa koko päivän perinteiseen tapaan).

After the sea-watch I went to check the Enäjärvi-lake which hosted a nice numbers of waterfowl. 1470 Tufted Ducks was my personal record count from the Pori region and 67 Pochards was nice number as well. A single House Martin flying around the lake was my first this spring. Other birds worth of mentioning were some 15 Smews and 40 Grey Herons.
Next stop was Teemuluoto birdwatching tower at Kokemänjoki delta. Jaakko Esama and Veikko Aalo joined me but there was very little visible migration going on, only few Curlews and couple of Swallows. However, it was nice to get the first proper views of Willow Warblers this year. Around six Ospreys were hunting and displaying and as many as ten Hawfinches were very vocal in the woods. 


Iltapäiväkäynti Lekillä ei tuottanut toivottuja keltaisia västäräkkejä ja lintuja oli muutenkin aika nyrsysti. Rannassa päristeli komia mönkijä. Pitäisi varmaan itsekin hankkia moinen vekotin, ois helpompi tsekata linnut lietteiltä eikä tarvis kävellä. Vielä kun ostais vähän paremman version kuin tällä kaverilla niin vois kompata niitytkin samaan hyömyyn.
Siit sit Lietteille ja kohti uutta tornia. Teeret pulisi ja pyy vislaili. Ruovikossa oli karmee luhtakanakonsertti meneillään. Tiiraan on ilmoiteltu maksimissaan kolmea lintua, mut nyt kuului viisi yhdeltä seisomalta. Päätin laskea koko Hathurun rallukset niin hyvin, kuin se pitkokselta onnistuisi. Ainakin kahdeksan mölysikaa sain ynnättyä, joista kolme aivan tornin vieressä, kaksi keskemmällä lutakkoa ja kolme perällä likempänä hirvitornia. Tornin likeinen kolmikko oli ihan ruovikon reunassa ja jäin oottelemaan josko joku heistä suvaitsisi näyttäytyä. Ilokseni yksi rallus lennähtikin näkyviin ja kerkesin jopa ottamaan välttävän perskuvan lentävästä kanasta - huikeeta!
Heti torniin kavuttuani kuului ihan ihmeellinen kymmenisen sekuntia kestänyt "laulu", en oikein tiennyt oliko kyseessä edes lintu vai joku muu eliö, mut oikein pelästyin outoa ja kovaa ääntä. En saanut edes selvää kuuluiko ääni taivaalta vai maasta, mutta läheltä se tuli. Yllätyksekseni ymmärsin laittaa kännykästä äänityksen päälle. Heinätavi alkoi narista likellä ja hetken jo pohdin voisiko kerkkedula olla vastuullinen outoon mölyyn. Ei ollut, sillä kohta säe kuului uudelleen aivan tornin vierestä ja kykenin vakuuttamaan itselleni sen kuuluvan jollekin kurpalle. Stenura ja megala tulivat etäisesti mieleen, mutta ei nekään kyllä täsmänneet. Kohta lintu pomppasi lentoon, mutta näin sen vain vilaukselta ennen sen katoamista pöheikköön. Joku kurppa se kuitenkin oli ja pohdin josko jänkäpukilla vois olla joku maasoidin mistä en ole kuullut puhuttuvan. Kilautin kaverille, mut kukaan ei moisesta tiennyt mitään. Hoksasin ottaa yhteyttä Linjaman Teroon ja postitinkin äänitteen samantien mailitse Terolle, joka auliisti paranteli äänitettäni ja analysoi sen kuuluvan jänkäkurpalle. Kiitokset!
Jänkäpukin maasoidin kuultavissa alhaalla olevasta linkistä.
Muitakin lintuja lietteillä toki oli, mm. vuodari triplalimosa eli mustapyrstökuiri ja luhtahuitti. Toinen huitti kuului vielä Kerinjärvellä.

 At late afternoon I visited Leveäkari pastures but there was little to see and no yellow wagtails which I had hoped to find. Yyteri shore, one of the best birding spots in Finland, was much more productive. While walking from my car to the shore I heard several Black Grouses and a Hazel Hen singing. Bunch of Water Rails were calling from reed bed and I decided to count them properly. A sum of three "singing" birds have been reported to our Tiira database, but I found there to be at least eight different birds while walking slowly on the new boardwalk. Three males were calling very close to each other and I sat on the boardwalk and waited if I could see any of them. After some 15 minutes one flew by and dropped close to boardwalk. It allowed me to take some photos and when it flew back I managed to get some crappy flight shots also. Not a spectacular photo but a rare occasion to see this secretive bird in flight.




Then I continued to the new birdwatching tower and soon heard a puzzling song. It was very hard to locate the source although it clearly came close by. I didn't even know if it came from the sky or ground. I wasn't completely sure if I was listening to a mammal, a bird or even some unfamiliar frog species. Luckily and surpricingly :) I got an idea to put recording on from my mobile and it paid of. At first I heard a displaying Garganey, which is not an every day observation down here. After few minutes the mystery sound started again, now I was able to locate it in the ground and identify it as a snipe-species. Somehow it remained me of Pin-tailed or Swinhoe's Snipes display flight voice. Then the bird took of but I saw it only like half a second but was able to confirm it as a sort snipe. I made some calls to my mates and asked about if anybody know whether Jack Snipe could sing on the ground and how it is supposed to sound. I'm familiar with the Jack Snipes display flight but this was something different. Then I mailed the recording to Tero Linjama who kindly enhanced it and was able to confirm the species as a Jack Snipe, although he didn't knew this kind of song to exist either. Mystery solved!
There was also other nice birds around; the first Black-tailed Godwit of the spring and two calling Spotted Crakes were the most interesting. I was home at 22:30 and was quite exhausted after 18 hours of birding. Fortunately I had overwhelming six hours before my dad would pick me up for another early morning sea-watch...
The song can be heard in the link above.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti