tiistai 1. huhtikuuta 2014

AsiaTikat ja Kurkkiva Tylli goes Åland

Suomen Turku, lippu ja vuoden ensimmäinen selkälokkikin on löydettävissä kuvasta. Varsin isänmaallista.
 28.3. perjantaina startattiin Porista aamuvarhain Matin ja Pasin kanssa. Otettiin reipas tunti ennakkoa ja haeskeltiin Alastaron seudulta torstaina Erkki Kallion ilmoittamaa sinihanhea. Oikeeta hannua ei löytynyt, faboja ja tundrahanhia vaan. Kahdeksan pintaan oltiin Turun satamassa, josta Mäkisen Jussi tuli täydentämään porukkaa ja matka kohti Ahvenanmaan Pinnarallia sai alkaa kevään toisen västäräkin säestäessä.
Kansistaijilla riitti jengiä.
 Laivalla kavuttiin hetimmiten kansistaijiin ja siellä viihdyttiinkin lyhyttä kaffepaussia lukuunottamatta koko reissu. Aintilan Aki nakitettiin armotta kirjuriksi ja varsin mukavia sigmoja saatiinkin havista koristamaan, mm. haahkoja 14000, riskilöitä 300 ja joku 100 merikotkaa. Vuodenpinnoiksi lorotti heti alkumatkasta selkälokin, silkkiuikun ja riskilän, jolla katkesi ennätysajassa semimessevä 150:n rajapyykki.

Lemlandin merimyllyjen paikkeilta alkaa matkan lintuisin osuus.
 Varsinkin loppumatkasta luodot katsottiin tarkalla seulalla maaliskuunpinnakahlaajien ja muiden varalta, mutta menomatkan loppupuoli antoi vain haahkamassaa ja paremmilta lajeilta vältyttiin. Mainittavimpia ehkäpä kymmenisen tylliä ja muutama meriharakka.

Västäräkit olivat saapuneet joukolla Affenenmaallekin.
 Kahden huiteissa iltapäivällä rantauduttiin Maarianhaminaan ja läksittiin tietenkin välittömästi retkelle. Tarkastettiin Maarianhaminan Svibyviken, Jomalan Torpfjärden ja Gottby, Harmmarudda, Kråkörsfjärden, Hammarlandin Såliksen pellot ja viimoisena vielä Jomalbyn pellot ja Ytterbyviken, mikä olikin uusi tuttavuus ja varsin mukavan oloinen mesta.
Havispuolelta pitää vois mainita kymmenisin västäräkkiä, kaks kaakkuria, jokusen meriharakan, lyhytnokkahanhen, satakunta kurkea, yhdeksän kapustarintaa ja sen sellaista. Ei mittään parempata siis.
Majoituttiin Maarianhaminan Solhemiin muiden ralliporukoiden tavoin ja yöpuulle päästiin ajoissa huuhkajan puhallellessa.


Ralliaamun staijia Styrssilä.
Lavvantai rykäistiin käyntiin himoaikaisella aamiaisella klo 4.45. Viideltä oltiin jo matkalla kohti Eckeröä, ralli alkoi 5.30. lehtokurpalla, jota "kuljetettiin" pari minuuttia aloituslajiksi (siis katsottiin 5.27. alkaen ja odoteltiin rallin alkua). Lehtokurppia näkyikin Maarianhamina - Eckerö välillä useita ja peukaloiset kailottivat jokapuskas. Taktiikkana oli jättää pöllöilyt ja yöhuutelijoiden yritykset väliin ja olla ekana Styrssillä. Toisinaan tieltä on lähtenyt joku hyvä laji ja ainahan mereltä voi tulla joku ylläri ennen auringonnousua.
Eka parempi pointsi napattiin Styrssingsuddenin tien alusta, kun päivän ainut ja vuoden eka konsertoiva laulurastas jankutti itsensä listalle. Heti perään nassautettiin ehkäpä päivän paras laji, ainakin rallimielessä, sillä upea suopöllö saalisteli Styrssin parkkipaikan likellä! Ässän arvoinen havis, kuten purussa saatiin huomata.
Kärjessä oltiin ekana ja naputeltiin arvokkaita pointseja kiitettävään tahtiin, päivän ainut selkälokki, hyvänkokoinen merisirripartti (50-100 lintua), vähälukuinen mustalintu, viisi kiislaa kahdessa tunnissa 150:n ruokin seassa ja peruslajilistaltakin löytynyt, mutta ässäksi päätynyt pilkkasiipi.
Päätettiin kävellä Styrssiltä Långnabbanille Jussin ja Matin kanssa, Pasi sen sijaan ajeli neliveto Skodansa odottamaan apostolinkyytiläisiä Nabbanille. Rantaviivasta ei löydetty sitten yhtään mitään, ruovikossa tosin kähmyili jokin mielenkiintoisen oloinen peeällä, mutta tarkempaa identiteettiä sille ei saatu. Varmaan joku vyösirkku tai vastaava, vähintäänkin :) Nabbanin tiellä alkoi taas kulkea, isokäpylintu, harmaapäätikka, urpiainen, järripeippo, kuusitiainen ja teeri kaivettiin koristamaan listaa - ihanaa!

Aintila, Nokelainen, Syrjä - trion Marsundista yhyttämä mustakurkku-uikku - maaliskuunpinnojen aatelia!

Next stop oli pakollinen Degersand, joka ei pettänyt tälläkään kertaa. Kaakkuri paineli merellä ja melkein ässäksi skarpattiin, tai Matti skarppasi, kolmen vapohanhen partin. Eckerön Torpfjärdeniltä katsottiin silkkiuikku ja tienvarresta ensimmäinen päivän kolmesta pikkutikasta sekä ainokaiset pyrstö- ja hömötintti. Torpin kylä ei tälläkään kertaa tuottanut kahta passer-lajia kummempaa, mutta Storbystä kepiteltiin lajia tuon tuosta. Perusjuttujen lisäksi saaliina muuttavat lyhytnokka- ja tundrahanhi sekä paikallisemmat pulut, punatulkku, palokärki ja rautiainen.
Hetken mielijohteesta päätettiin käydä tsekkaamassa, josko Mellanön pikku-uikku olisi vielä talvehtimisaloillaan. Eipä ollut ja päähänpisto meinasi jäädä pinnattomaksi, mutta viimemetreillä hoksasin nokkavarpusparin vauhdista - arvokas pojo ja aina mukava laji!
Muniattomien tiimi oli piipittänyt aamusella liejukanan Marbystä ja sitähän oli yritettävä. Yritykseksi jäi, vaikka paikalla olleista tiimeistä osa onnistuikin kähmylöivän gallinulan pointsaamaan. Mut ei hätää, ajoitus näet oli sopiva aikaisen ruskosuohaukan havaitsemiseen vielä saman kylän alueelta - messevää!
Yllä dokumentoidun mustakurkku-uikun bongaus sujui kivuttomasti ja redun eka kuukausipinna, vieläpä niin lähellä sydäntä oleva maaliskuun sellainen, oli tosiasia. Kiitokset vaan kapustarinnanäänitiimille, vaikka suunnitelmissa oli hoitaa juurikin tämä laji samaiselta paikalta spontaanisesti.

Jussi, Matti ja Pasi Saltviksfjärdenillä Hagan peltoaukean kupeessa.
 Marsundista losotettiin lähes yhtäsoittoa Saltvikin Hagan peltoaukeelle, ainut pysähdys otettiin Finströmin Bjärströmsträsketillä, missä näytti olevan mukavasti vessua. Punasotkia oli hieno liki parinkympin potti, muita pinnoja ei havaittu.
Hagan ladolla seistiin tunnin verran ja aukeella olikin varsin mukavasti lintuja. Listalle tupsahti aimo annos bojoja, mm. kapustarinta, pulmunen ja 40:n hempon potti. Taivaalle tapittaminen oli tuskaista, kymmenisen hiirihaukkaa, enemmän merikotkia ja useita varpushaukokkoja seilasi ympäriinsä, mutta mitään Lajeja ei ottanut löytyäksene. Pohdittiin kehtakoo näin vaatimattomalla petokavalkadilla lähteä purkutilaisuuteen ja päätettiin katsoa Saltviksfjärden välissä ja jatkaa staijia myöhemmin.
Fjärden olikin oiva ja toki rallissa myös pakollinen valinta. Viisi paria lapasotkia kellutteli kivasti framilla ja yllättävän vähälukuinen keilabooltsi eli nokikana havaittiin. Ehdin just ehdottaa matkan jatkamista, kun Pasi ilmoitti genasta. Vain sekunteja kanahaukan plakkaroinnin jälkeen timalipoppoo ilmoitti läsnäolostaan, kiitimme kauniista ja jatkoimme Hagaringvägenille. Joutsenparvia tarkastettiin ja fasaania yritettiin hakea tuloksetta. Lajit olivat tiukassa ja väsymyskin alkoi painaa jopa +13 kivunneessa, lähes helteisessä kelissä. Yhdessä päätettiinkin poiketa perinteisillä rallikaffeilla seuraavalla huoltamolla tai vastaavalla. Fjärdeniä toisesta kulmasta tarkastellessamme löytyi peruslajilistan pahemmasta päästä ollut uivelo vihdoin, mutta virkeystaso ei vielä sillä lähtenyt nousuun.

Gomia kostee niitty, oli rallin ainut biotoopissaan.
 Sen sijaan onnenkantamoisella löytynyt kostea niitty oli antavainen. Tuskin ehdin lohkaista mainiolta mannulta todennäköisesti löytyvistä himopinnoista, kun metsäviklo jo piirtyi verkkokalvolle. Takapenkillä ounasteltiin komppauksen kannattavan kurppamielessä, mutta ennen sille linjalle lähtöä peljästyi ensimmäinen pässi jo autosta noustessa - mahtavaa! Jussi päätti kumminkin reippailla niityn ympäriinsä, jos vaikka jänkäpurkka tai joku löytyisi ja sehän kannatti. Plokkasin lennosta lapinsirkun silhuetin omaavan peeällän, jonka Jussi pantomiimina annetuilla ohjeilla onnistui löytää ja määrittää niityltä. Eikä aikakaan kun puhelin soi ja herra Mäkinen ilmoitti katselevansa laulelevaa vuorihemppojen kvartettia lähietäisyydeltä ja toden totta, vuhen keltainen koppanokka piirtyi pian Swarovskinkin linsseillä! Väsymyksestä ei ollut enää tietoakaan, mutta päätettiin kuitenkin jättää Haga taaksemme ja ottaa välikaffeet Finströmissä.

Metsäviklo oli Pasille jopa kuukauden piste, eikä ihme, sillä onhan laji varsin vähälukuinen maaliskuulla.

Koiras pähkinänakkeli tarkkailee yleisöään silmä kovana morsiamen tarkastaessa asuntotarjontaa.

Pähkinänakkeli, arvatenkin naaras, koskapa ylempänä vahtia pitänyt lintu intoutui laulamaankin. (C) Jussi Mäkinen
Hagan jälkeen ei suunnitelmissa ollut oikeastaan mitään. Peruslajeista puuttui kuitenkin vielä jouhisorsa, luotokirvinen ja sellainenkin ihme kuin tikli. Mietittiin, jotta Jomalan Torpfjärden voisi olla antoisa puolisukeltajamielessä ja viereiseltä Ramsholmenilta on tikli liki takuuvarma, lisäksi pähkinälehdon rannassa on toisinaan näkynyt luotsareita.
Torpfjärdenin tornissa ei lajeilla juhlittu, eikä Ramsholmeniltakaan peruslajipuutteita paikkailtu. Sen sijaan gomiainen pähkinänakkelipariskunta lämmitti mieltä ja innostuttiin laulavaa koirasta ja asuntotarjontaa tutkinutta naarasta oikein kuvaamaankin. Eka kerta koko köörille, kun moisia aktiviteettaja Suomessa päästiin todistamaan.
Paremman puutteessa ajeltiin vielä Gottbyn peltojen läpi ja tarkastettiin Kråkösfjärden. Päivän toinen metsäviklo löytyi rannalta ja pikkutikka kiikitteli. Sen sijaan alati toistuva punajalkaviklon ääni oli valitettavasti lähtöisin kottaraisen kurkusta. Taas kävi säkä, kun maaliskuunpinnahimossani tarkastin rannan katvealueita punkun toivossa, kepittivät muut taivaalta sinisuohaukka naaraksen - upeaa!
Aateltiin lopettaa ralli Hammaruddaan, jos vaikka joku kihu tai kuikka lentäisi onnenkantamoisella lopetuslajiksi. Hammargårdissa piti pysähtyä matkalla ja hyvä niin, sillä ainut sulkulaji eli närhi saatiin paikattua. Huddassa ehdittiin seistä vain minuutteja, kun Aintila et co. piipittivät tiltalttikaksikon Lemlandin Nåtöstä. Virhearviona päättelin ajomatkan vievän liikaa aikaa rallin puitteihin ja jatkoimme staijia vielä vartin verran. Meri oli kuitenkin kuoleman hiljainen ja 17.15. alettiin kalppia kohti Nåtötä, voihan sitä autosta nähdä iltaliulla olevan piekanan tai jotain.
Yllättäin saavuimme Notöhön jo 17.27., kolme minuuttia ennen rallin loppua. Armoton talttikomppi päällensä, mut ei. 17.31. soitin Akilta lisänuotteja, eihän toisten rallin viimoisia minuutteja sovinnut häiritä. Lisäohjein tiltaltit löytyivätkin hetimmiten ja pääsin rastittamaan päivän toisen maaliskuunpointsin - hurjaa! Kiitokset tästäkin löytäjille!

Mää itte, Jussi Mäkinen, Pasi Alanko ja Matti Mäkelä eli AsiaTikat ja Kurkkiva Tylli! (C) Petri Kuhno
Purkutilaisuus muodostui kannaltamme varsin miellyttäväksi, koska piikkipaikka piti melkein peruslajeista loppuun asti. 103 lajia kieltämättä tuntui maaliskuussa 12 tunnissa varsin hyvältä, mutta ei voitto kuitenkaan kovin kirkkaana ollut etukäteen mielessä. Kakkoseksi ylsivät Aintila, Nokelainen ja Syrjä eikä ihme, sillä tiemme kohtasivat päivän aikana lähes yhtenään. Reittivalinta meni siis kerrankin, tai 12 vuoden tauon jälkeen, nappiin! Huimaa!
Kiitokset vielä kaikille 13 osallistuneelle joukkueelle ja erityisesti rallin järjestelyihin osallistuneille Henrik Lindholmile ja Pekka Kyllöselle, joka veti purunkin vielä mallikkaasti.
Täydelliset tulokset tullee tähän, kun saan ne käsiini.


Jussi havistelee Marsundin sillalla aamunkoitteessa.
Onteloissa kolkutellut flunssa ja vähäistä suurempi mielenkiintoni havaita mahdollisimman monta lajia Suomessa maaliskuulla elämäni aikana saivat voitto-oluiden määrän pysymään maltillisena. Aamuvarhain oltiinkin ensin Torpfjärdenillä kuulostelemassa mahdollisia yöhuutelijoita siinä onnistumatta. Jatkettiin Eckerön suuntaan ja tsekattiin vieläkö Marsundin mukuru ois mestoilla, eipä näkynyt ennen auringonnousua, mut puoliltapäivin sit helpostikin.

Pasi plakkaroi gallinulaa vuosilistalle.

Marbyn liejukanamesta.
Ennen aamustaijia tsekattiin Marbyn liejukanapaikka ja tällä kertaa natsasi kun Pasi yhytti piilottelevan kanan ruovikon kätköistä.

Aamustaijia Eckerön Långnabbanin kärjessä. Taustalla siintää Styrssingsudden.
Staijipaikaksi valikoitui lopulta Långnabban. Näkyvyys merelle oli aivan hillittömän hieno ja ruokkilintumuutto oli melko vilkasta, vaikka keli oli ihanan tyyni. Aamun aikana lappasi 410 ruokkia ja peräti 19 etelänkiislaa. Isoimmassa kiislajunassa oli viisi lintua ja yhteensä kolme 2kv yksilöäkin havaittiin. Riskilöitäkin ynnäiltiin 257 yksilöä. Metsähanhia tiputteli 150 lintua Ruottista ja västäräkkejä meni ajankohtaan nähden kivat kymmenen lintua, muutoin olikin varsin rauhallista. Kahdeksan jälkeen hoksasin päivän mukavimman, kun nuori kuikka muutti itsensä Pasin ja Matin kkp-listalle.

Naaras isokäpylintu nabbanilla.
 Paikallisen linnuston mukavimmat olivat 70 merisirriä perinteisillä luodoilla, sekä porilaisittain hyvinkin mukava isokäpylintupariskunta, joka viivähti kärjessä pariinkin otteeseen. Affenenmaalla isoloxia tuntuu olevan varma nakki ja alkukeevästä pikkuserkkuaan helpompi laji löytää.

Nåtön tiltalttimaisemat.
 Neljän tunnin meristaijin jälkeen palloiltiin siellä täällä. Mainittavimmilta haviksilta vältyttiin, parhaana ehkä nokkavarpusen ääni eilisellä tiltalttipaikalla.

Perinteinen sunnuntain oolandspankaakka i Julius Cafe.

Paluumatkan kansistaiji taas isänmaallisissa tunnelmissa siniristilipun liehuessa.
Himopointsaaja kaikessa komeudessaan  :) (C) Jussi Mäkinen
Paluumatkan tähtihetki koettiin Stora Lökskärin rantavesillä spuden kuvaan osuneiden allihaahkojen parissa. Ainakin kaksi paria polstereita nukkui saaren rannan tuntumassa ja kaikki kannella olijat sekä nopeimmat kahvittelijat ehtivät nähdä harvinaiseksi käyneen, mutta sitäkin kauniimman lajin. Gomia päätös retkelle ja siihen olikin hyvä lopettaa viikonlopun lintuharrastusaktiviteetit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti