perjantai 17. tammikuuta 2014

Vaseti, Ponu ja Byyttonit



Aamuisten termodynamiikan opintojen jälkeen läksittiin Esaman Jaskan kanssa tikkajahtiin. Ensin Harjavallan Satalinnan seudulle Kokemäenjokivarteen. Puolisen tuntia käppäiltiin ja kuullosteltiin, kunnes nätti naaras valkoselkätikka löytyi korkealta koivusta. Ihastelimme vasetia vartin verran ja jätimme sen jatkamaan touhujaan samaan puuhun, jossa se viihtyi koko havaintoajan. Helppo ois ollut kävellä ohi, kun tikka oli välillä yli minuutinkin koputtelematta hiljaa aloillaan.

After thermodynamics lectures I went to search some woodpeckers with Jaakko Esama. Our first target was White-backed Woodpecker from Harjavalta. There's a beautiful coppice on the river bank which has been hosting one or two pairs of these endangered Woodpeckers for several years.
We were fortunate enough to find this fine female after just a half an hour. The weather was perfect for photographing with -18C, clear skies and lots of light but the woodpecker kept her distance and was feeding high on the same birch all the time.


Selvästi laadukkaampi otos samasta vasetista ja muutakin mukavaa löytyy Mäkelän Esan blogista: http://kokosukeltaja.blogspot.fi/2014/01/pikkukivaa.html

There's a much better pic of the same individual in Esa Mäkelä's blog (link above) and also other cool stuff like smart looking Pygmy Owl - have a look!

The home of Three-toed Woodpecker at Nakkila.

Tikkateemalla jatkettiin Nakkilan ja Ulvilan rajalta. Joen pohjoispuolen tieltä lähtee huomaamaton pikkutie melkein pihapiirin läpi ja jatkuu oivan pontikkametsän laitaan. Parkkikselle, tai oikeammin tien päähän, oli ilmaantunut valtaisat tukkipinot. Onneksi ponumettä oli yhä pystyssä, vaikka piukassa tuulenkaatoja olikin, mikä onkin hyvälle tikkametsälle suotavaakin. Kovin pitkää ei tarvinnut kuullostella, kun bonantzan hento naputus kantautui korviimme. Siksi tiheä mettäpläntti on kyseessä, että tikkaa päästiin katselemaan vain vilaukselta sen ruokaillessa matalalla kaatuneiden kuusten rungoilla. 

We continued with woodpecker-theme and stopped at traditional Three-toed Woodpecker site at Nakkila. It took some 15 minutes before we located 3-toed Woody pecking old firs silently. The fragment of old forest where it was feeding is such a thicket we managed only see a short glimpses of the woodpecker but that was enough this time.


Jaska olikin jo yrittänyt eilisen iltapäivän ja tämän aamun Pinomäen peltobyyttoneita, niitä kuitenkaan havaitsematta. Päätettiin paremman puutteessa kuitenkin jatkaa etsintää. Matkan varrelta yhytettiin vuoden kolmas hiiripöllö Pinomäen Pitkänlinjan itäpäästä. Nopee kuvaussessio oli pakollinen, etäisyyttä taisi kuitenkin olla turhan paljon. 

A flock of Grey Partridges were found from a very traditional and the only site for the species in the Pori nowdays. Despite many birders were searching for them yesterday afternoon and this morning there weren't further sightings. We didn't care about that too much and went for them anyways. On the road Jaakko spotted a Hawk Owl at Pinomäki. We took few photos quickly and proceeded to Partridge-site. It took quite an efort but after several kilometers of walking in snowy and birdless fields a flock of eleven Grey Partridges took off right from our feets - splendid!


Mäksä oli Vuolteentiellä pelipaikalla, mutta peltopyistä ei ollut haviksia. Koiras ja naaras tuulihaukka olivat kuitenkin samanaikaisesti näkyvillä. Jokunen kilometri peltokomppausta oli jo plakkarissa, kun lähes luovuttaneina ja autolle päin palaillessa ihanainen peltopyyparvi lähti aivan jaloista ilmaan. Useempaan kertaan oli kyseinen sarka jo katsottu kiikarilla läpi, mutta lähes jänkäkurpan veroisista kähmyistä ei havaittu kuin jälkiä. 

Koko 11:n yksilön partti samassa otoksessa.
The whole party of 11.

Pyyt olivat kuopsuttaneet yllättävän ison alueen maata näkyviin ja ruokakin oli tainnut maittaa, ainakin jätösten määrästä päätellen.
Partridge tracks.
Jaska ja byyttonpaikka.
Jaakko and Partridge-site.
Varsin kelvollinen iltapäiväretki nosti vuodenpinnalukeman kutkuttavaan 99:n. Huomenna sit loput kanalinnut listoille... Jos mako ja varpuspöltsikin nappaisivat, vois jopa kivuta yhden sijan ylös tammikisalistalla :)
Emihän tempaisi maagisen sadan rajan Tammikisassa rikki eilen, mikä on joltensakin ällistyttävä saavutus. Varsinkin kun ottaa huomioon herran väliin jättämät kevyemmät lajit, kuten jääkuikan, grönlanninlokin, kurjen ja pari muuta varmaa :) Skaban tilanne: http://www.satakunnanlinnut.fi/pinnakisat/pinnat?lid=53

Quite a sufficient birding afternoon with three year-ticks bringing my total up to 99. Our local January-competition is going better than ever. Juha Niemi reached the magical 100 species boundary yesterday. It's truly an impressive number from one county in Finland in January. Notably Juha have skipped several "easy" birds like Iceland Gull and White-billed Diver :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti