sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Merikihubongo

 Halmisen Tuomas näki torstaina Euran Pyhärjärvellä kihun, joka tammikuulla on tietenkin erinomaisen kova havis. Perjantaina Kekki ja kumppanit saivat linnun uudelleen hollille ja määrittymään merikihuksi! Lauantain aamuksi suunnattiin paikalla isän, Esaman ja Aalon kanssa. Matka taittui mukavasti ja Honkilahden kulmilla plokattiin viirupöllö tien varresta sähkölinjalta. Sponde näköhavis viirarista ei ole näillä kulmilla edes joka vuotista herkkua, ainakaan meikäläisen mereisillä retkeilytottumuksilla.
Pienen sählingin jälkeen päästiin Sieravuoren kaltseille, vain huomataksemme Mika I. Koskisen jo yhyttäneen merikihun, vieläpä lähietäisyydeltä ja reippaasti ennen auringonnousua. Siinä kohtaa tieto vaikutti vain positiiviselta, olihan lintu yhä paikalla. 20 ornin poppoo kertyi Pyhäjärven rantaan kihua odottamaan ja Mansikin rannassa oli kuulemma lisää putkivoimaa. Neljän tunnin ja yhden kaakkurin jälkeen alkoi tihkusade, jonka johdosta päätimme jättää kihun siksee, eikä sitä aamuisen kohtaamisen jälkeen enää näkynytkään. Joltensakin varmasti lintu kuitenkin järvellä edelleen hyörii, sillä lääniä riittää ja näkyväisyys ei ollut parhaimmasta päästä, muutollelähtökelistä puhumattakaan.

 Päiväkahvit otettiin Euran kylillä, mistä jatkettiin jokea havainnoimaan. Puikkua ei näkynyt, mutta yksi kara kuitenkin vuosilistaa koristamaan. Kiiskimäen kebabkyyhkyläisiäkään emme saaneet tavata, joten päätettiin vielä katsoa järvelle sen minkä ennen auringonlaskua ehtisimme. Ekalla tähystyspisteellä odotti melkoinen yllätys, sillä lahden pohjukka oli jääsohjon peitossa - eihän pakkastakaan ole ollut viikkokausiin?!

Niukalti Säkylän puolelta löydettiin yleinen ranta josta oli hyvä tähyillä Hallavaarasta saapuneita harmaalokkeja. Pari tonnia argaria hyöri paikalla ja Jaska kepitti nopeasti 3kv isolokin joukosta, arvatenkin jo pidempään seudulla viihtyneen yksilön. Yllättäin lokki otti siivet alleen ja näytti tulevan aivan suihin, kipaisinkin peräkontista kameran ja survaisin sarjan kohti isoa, juuri ennen sen katoamista metsän taa. Yllätys ei ollut mieluinen, kun umpihuuruisen etulinssin läpi ei montaakaan fotonia livahtanut. Surkean esityksen hedelmänä ehkä historian huonoin isolokkikuva yllä :)
Tihrutettiin lokkimössöä vielä tovi, merilokkeja löytyi joukoista useampi kymmenen, mutta mitään kihunsorttista ei valitettavasti havaittu. Kolmen tietämillä räntäsade kävi siinä määrin havainnointia haittamaan, jotta rykäistiin itsemme takaisin Poriin. Loppiaisena ehkä uudelleen, jos kihua tai muuta vielä ilmoitellaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti