torstai 2. toukokuuta 2013

Hanhi, Kotka ja Pöllö mut Sotka ei taitu

Janne Aalto, Suomen maineikkain kanadanhanhienlöytäjä kunnostautui taas eilen ja tempaisi mitä ilmeisimmän nimirodun pikkukanadanhanhen Parikkalasta. Vaikka en periaatteessa paljon kanukeista perusta näkyi itärajalla käyvän sellainen trafiikki, että alkoi menojalka vibada. Päivä oli suurinpiirtein vapaa ja autokin oli helppo saada täyteen, niin mikäs siinä yöllä Parikkalaan päristellessä. Matkaseuraksi valikoitui Jaakko Esama, Esa Mäkelä ja Jukka Tervamäki.
Liki pelipaikkaa hoksattiin lapinpöllö päivystämästä koivunoksalta. Länsirannikon miehille makoisa havis ja iskipä siitä kuukaudenpinnankin! Kiva aamunavaus, joka sai hetimmiten jatkoa nopeasti löytyneestä jenkkihanhesta.

Kymmenkunta kiinnostunutta saapui ennen auringonnousua Parikkalalaisille rajapelloille. Lopun päivääkin taisi kiinnostuneiden virta olla vakaa. Kyllä siitä pinna on saatava :) 

Jukalta uupui ruskosotka eldekoista. Sellainen ilmoitettiin olevan yhä aloillaan Lappeenrannan Kaislasen järvellä, jonne suuntasimme päivystämään reiluksi pariksi tunniksi. Ilma oli mitä mainioin ja järvelle hieno näkyvyys, mutta jotain ruskeita, valkoalaperäisiä naarastukkasotkia kummempia emme löytäneet. Ei auttanut vaikka järveä tähysteltiin kolmesta eri pisteestä.

Suunnistettiinkin kotia kohti, joskin suunnitelmissa oli kaikenlaista bongobongoa ja sponderetkikohdetta. Luumäen Haimilan tienhaaran (se valkosiipikiurusta tuttu) paikkeilla hoksasin liki liitävän petolinnun, jonka olemus antoi aihetta paniikkijarrutukseen. Ihanainen nuorenpuoleinen kiljukotka liukui kauniisti plusmiikasta yli ja jatkoi läntisiin. Esa ehti napata pari fotoa, kiitos siitä!
Pinnakaffeet nautittuamme saimme huomata ruskosotkan taas näyttäytyneen Kaislasella - takasin! Paikan päällä huomattiin katseluolosuhteiden muuttuneen haastaviksi kovan tuulen johdosta, plus puolella oli HuittisPorilais-autokunnan ilmaantuminen apusilmiksi. Mut ei kun ei. Me ei jaksettu tuntiakaan, mut muut neljättä tuntia tuloksetta. Vähän alkoi jo epäusko hiipiä, siäl mitää oo ollukkaa :) Mut kait se sotka johonkin kuveloon on piiloon mahtuntu, koska illemmalla se taas esiintyi päiviössä. Ihme epeli. Sisukkaampi Satakuntalaissakki palkittiin vielä spondella pussitiaisella. Ois se ehkä meillekin osunut, jos tuntis noita lintujen ääniä...

Mut ei voi valittaa. Lapinpölde, kiljukotka ja jenkkihani on yhelle päivälle enempi ko riittävästi. Kiitokset kaikille matkan varrella vaikuttaneille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti