sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Suomen Eka Kaspiantasku Utössä

Perjantaina kiiri Paraisten Utöstä viesti kevään ensimmäisen sepelsiepon vanavedessä löytyneestä sepeltaskusta, joka varmaan aikaisuudellaan herätti jonkin verran huomiota alan harrastajissa. Hannu Jännes uumoili Bongariverkossa Jorma Tenovuon kuvien esittävän variegatus-rodun lintua, kuten Jorma blogissaankin kirjoitti ja niinhän asia tosiaan olikin. Variegatus oli Suomen ensimmäinen alalajissaan ja siinä määrin muista sepeltaskun roduista (maurusarmenicusindicusstejnegeri ja przewalskii) poikkeava, että se varmasti saa ansaitsemansa lajiaseman lähitulevaisuudessa. Variegatuksen hyvä tuntomerkki on laajalti valkoinen pyrstön tyviosa, mikä erottaa sen kaikista muista Saxicola-taksoneista. Tenovuon mainioista kuvista näkyy myös pyrstösulkien valkoisen luoma sälekaihdin-efekti levitetyllä pyrstöllä: pyrstösulkien ulkohöyty on pidemmälti musta kuin sisähöyty.
Mustapää- ja sepeltaskuhan ovat vasta hiljakkoin toisistaan splitatut ja Saxicola-taksonomia vaatii muutenkin vielä lisäselvityksiä ainakin sepeltaskujen osalta.

Markku Santamaa ja Jorma Tenovuo. Taustalla Utön itäniitty, jolla tasku viihtyi.

Jarmo T. Koistinen, toinen saaren "natiiveista" lintuharrastajista.

Ekan aallon bongareita; Anu Lindström, Jukka Sillanpää, Pekka Komi ja Jari Nummelin.

Saaribongaus on aina hiukan hankalampaa kuin mantereinen pointsaus. Taksivene Nauvon Pärnäisistä Utöhön saatiin kuitenkin sovittua, vieläpä niin, että matkaan lähdettäisiin vasta linnun paikallaolon varmistuttua. Porista Pärnäisiin on kuitenkin reilun kolmen tunnin matka, joten sinne päin oli ajeltava aamuyöstä. Päätettiin faijan kanssa hoitaa toinen rotuelis, Pöytyältä perjantaina löytynyt grönlannintundrahanhi pankkilajiksi bongariystävällisempää taksonomiaa odottelemaan. Oranssinokkainen ja tumma hanhi oli joltensakin itsensä näköinen. Varmasti yhtä hyvä pinna kuin vaikkapa amerikantavi, lokeista ja urpiaisista puhumattakaan.
Sepeltaskupäivityksen saapumisesta reilun tunnin kuluttua oltiin Nauvossa ja kohta koko kymmenpäinen köörimme oli lastattu taxipaattiin. Vain reilun tunnin merimatkan jälkeen rantauduttiin sumuvaipassa uinuvaan saareen. Herrat Koistinen ja Tenovuo johdattivat meidät auliisti pelipaikalle ja tasku näyttäytyi välittömästi ja hienosti koko poppoolle. Käteltiin, ihasteltiin tovi ja lähdettiin etsimään kylällä yhä oleskellutta sepelsieppoa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Paluumatka oli leppoisa ja yhäti tyynessä meressä varsin nopea. Pärnäisissä seuraava satsi täytti venhon samointein ja vähintäin yhtä onnistunut oli heidänkin reissunsa, vieläpä sepelsiepolla höystettynä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti