torstai 16. kesäkuuta 2011

16.6. Megari


Merikarvian oletettu etelänsatakieli on vältellyt verkkoja ja katseita tähän päivään asti. Saavuttiin pelipaikalle aamuyöstä, tällä kertaa Sillanpään Matin kanssa. Aikeena oli vähintäänkin nähdä, mielummin myös pyytää lintu. Megari lauloi aktiivisesti heti saavuttuamme, lähestyessämme noin 20 metriin se hiljeni - palasimme nopeasti takavasemmalle ja pian taas jatkui reviirin kuulutus. Yllättäin ensimmäinen näköhavis saatiin, kun lintu päätti lentää pienen peltotilkun ja tien yli alkuperäiselle paikalle.


Sinnikkään tapituksen tuloksena lintu löytyi näytille, saimme tutkailla sitä kymmenisen minuuttia spudella kunnes se klo 4.51. lopetti laulunsa. Scoupatulla videollakin nähtävissä pään ja rinnan tuntomerkit; yhtenäinen selvä silmärengas, kauniin harmaa kaulansivu, täysin kuvioton rinta (ja koko vatsapuoli), ei leukajuovaa sekä hienon persikan (tai jonkun) värinen yläpuoli. Maastossa nähtiin lisäksi pyrstön ja muun selkäpuolen väritys sekä kuvioton alaperä.


Megarin hiljennyttyä viritettiin vielä verkko laulupuskan kärkeen ja suoritettin puskan läpikomppi - ei toivottua vaikutusta, etelänsatku tosin lurautti vielä muutaman säkeen puskasta poistuttuamme.

Eipä muuta kon Gomia oli ja kiitokset sekä onnittelut löytäjälle, eli Seppo Niemispellolle!
PLY:n pinnan törkkäs, aiemmat havainnot alueelta:

9.6.1984 Lavia
ja
4.10.1985 Säppi

Suomessa lintu on 30. yksilö lajissaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti