sunnuntai 22. toukokuuta 2011

19.5. Iberianhylsy



Torstain vastaisena yönä ajeltiin Kotkaan Sapokan satamaan, josta meille oli tilattuna taksivene Pyhtään Ristisaareen klo 5.00. Autokuntamme oli tuttu Aalo, Alanko, Esama ja ak. Ristiksestä oli löydetty tiistaina laulava iberiantiltalttikandi, joka oli saatu keskiviikkona bongareiden toimesta pyydystettyä. Ibbe on pakko saada käteen, jos määrityksen mielii varmistaa.


Keskiviikkoiltana lintu oli jäänyt kähmyilemään taustalla näkyvään pusikkoon. Kaksi veneellistä etsijöitä (n.20hlöä) oli asemissa 6.30. kieppeillä. Tunnin verran toljotettiin pusikkoa eri suunnista tuloksetta. Yhteisestä päätöksestä pistettiin atrappi raikaamaan, mutta sekään ei auttanut. Puskan komppaamisellakaan ei löydetty ainuttakaan lintua, joten vitsit olivat vähissä.


Suursaari siintää horisontissa.


Linnun löytäjä Löppönen saapui paikalle. Epäili jotta lintu on saattanut menehtyä yön aikana, koska illalla oli ollut niin kähmy. Soitto illan viimeisille havainnoitsijoille vahvisti kähmylöinnin todeksi, lintu oli liikkunut maan rajassa ja pakoetäisyys oli ollut olematon. Sen sijaan linnun kuntoa eivät iltaporukassa pitäneet mitenkään huonona, samaa mieltä olivat myös pyydystystilannetta seuranneet.
Komppasimme kuitenkin pusikon vielä tiheämmällä kammalla uusien tietojen kannustamana, tällä kertaa löydettiinkin peukaloinen :I


Niin siinä kävi, että ilman iberianihmettä jäätiin. Hiukan ristiriitaisissa tunnelmissa poistuttiin, olikohan lintu lähtenyt vai tosiaan menehtynyt - yksin sendari tietää?
Mukava oli kuitenkin saaressa käväistä, eikä hylsykään tuntunut juuri miltään. Onhan linnun määrityskin vielä epäselvä. Kaksi edellistä Suomessa rengastettua kandia on todettu risteymiksi. Edellinen reissu Ristisaareen antoi balkaninuunilinnun, lepykihun ja kirjokertun, nyt mukavimpina isokäpylintupoikue ja kolme pikkusieppoa.


Juuri Sapokassa autoon pakkauduttuamme soi Lintutiedotus käärmekotkan Haminasta - kokka kohti itärajaa! Keli ei kuitenkaan ollut pedoille suotuisa, eikä Kurkelan seudulla staijaaminen tuottanutkaan tulosta. Retkeiltiin kuitenkin loppupäivä Virolahdella, mainittavin havis oli ehkäpä sulkiva 2kv sinisuohaukka.


Yöpuulle asetuttiin Hämeenkylään Vaalimaa Campingiin - suosittelen, hinta/laatusuhde erinomainen ja henkilökunta ystävällistä.
Ennen nukkuumaan menoa nautittiin terveellinen iltapala :)

1 kommentti:

  1. Toi viimeinen kuva Vaalimaa Campingiltä on kaiken retkeilyn huipennuksen huippu: kivaa kuitenkin oli :-)

    Juha S

    VastaaPoista