lauantai 27. marraskuuta 2010

26.-27.11. Thaimaa


Löysin eilen jonkun sortin rariteetin, vanhan ruusukottaraisen. Pari bongaria tuli hoitamaan sen Phuketin pinnaksi kun laitoin hälyn liikkeelle.


Aasianturturikyyhky sen sijaan on yleisimpiä ja mainojen jälkeen näkyvin laji.


Jaavanmerimetsoja näkee päivittäin pari, menevät yöpymään Hilton-hotellin puistoon.


Naamiokuhankeittäjä kuuluu huoneeseen joka aamu. Laulu saman tyyppinen kuin suomalaisella serkullaan, mutta hieman lyhyempi.


Virtaväiskejä viihtyy Karon Beachin kanaalissa ja jokusia lentelee hotellien altaitten reunoilla.


Safiirimehiläissyöjät kokoontuvat rantapuihin illalla, 5-10 yksilöä näkynyt kerrallaan.


Ruskolepinkäisiin ei kyllästy, jos vaikka joskus Suomessakin...


Tyynenmerenpääskystä ei tarvi Suomessa haikailla, mutta kiva niitä on katsella. Muista pääskyistä on näkynyt harvalukuisempana haarapääskyjä ja kerran yksi aasianräystäspääsky.


Bramiinihaukat kalastelevat kalasääskien tapaan, kosmopoliitti-sääskiäkin on toki näkynyt. Tänään myös toinen kosmopoliitti, muuttohaukka, Thaimaanpinnaksi.


Nuori kiinanriisihaikara. Näit oli keväällä paljon enempi, oisko syysmuutto vielä meneillään?


Tavallinen kunkku on täällä vasta kolmanneksi tavallisin smyrnan- ja turkoosikalastajan jälkeen.


Rantasipi on suippopyrstökurpan ohella ainut retkipinnakahlaaja. Stenuroita on kiva katsella ja kuunnella, mutta kuvaaminen ei ole onnistunut, äänitys ehkä.

torstai 25. marraskuuta 2010

20.-25.11. Thailand


Pihamaina on paikallinen varis, naakka ja harmaalokki.


"Kiikkaa!"


Jokunen Merops philipphinus näkyy päivittäin hotellin maisemissa, kaksi muutakin Merops-lajia kepitetty retkenpinnoihin.


Kulinaristi valitsee illallista.


Kobrasta kosketuspinna!


Kiinanpikkuhaikara on vikkelä kaveri, yksi ruutu ja lintu oli mennyt.


Pakollinen silkkihaikara.


Norsu oli eka elukka jolla tässä elämässä ratsastin (oikeesti), samoin Mimolle.


Naapurihotellin puistosta löytyi yllättäin tava-mainojen seasta White-vented Mynah. Pihamainat selvästi vierastivat vierasta, silti se on viihtynyt paikalla jo ainakin kolme päivää.


Ruskolepinkäisiä näkee Karon Beachin rantapuissa helposti, parhaillaan noin kilsan matkalla seitsemän yksilöä. Kuvassa koiras.


Nuori ruskolanttu.


Toinen nuori ruskolanttu. Surat Thanista yhytin koiras pitkäpyrstölepinkäisen (tai mikä lie suomeks, Lanius schach kuitenkin) eldareihin.


Turkoosikalastaja on ainut lintulaji jonka olen varsinaisella hiekkarannalla havainnut.


Hiukan päänvaivaa aiheuttanut nuori idänmehiläishaukka hotskin uima-altaalta kuvattuna(Spizaetus-suku on Robsonissa aika samannäköistä sakkia, kiitos Petri Lampilalle kommentista!).


"Japaninhiirihaukka" ei kait ole ihan tavallinen näky Phuketissa.


Aasianpalmukiitäjiä näkee rannalla jatkuvasti. Muita määritettyjä tervapääskyn sorttisia pikkukiitäjä, Germain Swiftlet (joku salagaani), Whiskered Treeswift ja aasiankiitäjä.


Arovarpushaukka hotellin partsilta (vai onko joku eri mieltä?).

perjantai 19. marraskuuta 2010

16.-19.11. Thailand


Laskeuduttiin Bangkokiin keskiviikkona, varhain torstaina lyhyt lento ja lautalla Koh Samuille. Matka meni mukavasti, eikä edes matkalaukut hukkuneet lukuisista välilaskuista huolimatta. Bangkokin lentokentältä huppusuohaukka eliksiin :)


Majotuttiin Florist Resortiin Samuille. Ei taida olla high season koskapa ollaan koko rakennuksen ainoat asukkaat - hyvä niin.


Samui ei taida olla niitä tunnetuimpia lintupaikkoja, sillä mitään mainintaa en löytänyt lintuihin päinkään nettitutkailulla. Toistuvista sateista johtuen ei olla liikuttu kovin pitkälle, mutta pihalintuja on tullut kuvailtua. Yllä koiras veriselkäkukastaja.


Kiinanriisihaikara


Koiras variskäki patsasteli kilkkuseppien ympäröimänä, sepät rajattu tosin ulos.


Aasiankukaali on about variksen kokoinen käkilintu jonka mölyapina-tyyppistä ääntä kuulee tuon tuosta.


Missä kukkia, siellä oliivimedestäjä. Laji muuten kuullostaa ainakin mun korvaan erehdyttävästi humeilta ja tulee humei-atrappiinkin :)


Taigauunilintuja huutelee joka puskassa.


Mimosakin oppi tunnistamaan keltaperäbulbulin "puli". Kovin lintuhavis lienee varpushaukaksi määrittämäni acci, ei kuitenkaan mitenkään mahoton täällä kait? Pariin kertaan pyörinyt resortin yllä, kuin myös kasapäin meropseja ja apuksia. Osa apuksista ihan suomalaisen näköisiä, mutta ääni tyystin poikkeava. Mitä liä?

tiistai 9. marraskuuta 2010

9.11. Trivi!


Aamuinen Tahkoluodon komppaus ei tuottanut mitään uutta, mustapäätasku yhä aloillaan, senkin retkiseuraksi valikoitunut Pitkälä onnistui nuijaamaan :) Kova ja jäätävä itätuuli yllytti länsirannan komppaamiseen.


Länsirannaksi valikoitui Räpsöön Takaranta, paikka on ehkäpä hieman aliarvostettu tai muuten epäsuosiossa, sillä yhtään oikeaa rariteettia siltä ei vielä ole yhytetty.


Biotyyppi on kuitenkin hyvinkin rarin hajuinen, pientä niittyäkin pukkaa pintaan. Tästä vois vaikka hodarin yhyttää vihdoin porinpinnoihin. Toiveista huolimatta oli tyytyminen peippoon ja sepelkyyhkyyn.


Metsäkadulta löytyi vielä punarinta, eipä ole moista ihmettä pariin viikkoon tullut havaituksi. Ampuhaukkakin partioi pikkulintujen kauhuna.
Kaupprantakaffeilta jatkui matka Lampaluodon nakkeliruokinnalle, jos vaikka sponde vintti... Ruokinnan vieressä oli roskien poltto käynnissä, mutta yli viilettänyt sinisuohaukka oli kuitenkin mukava havis.


Kirrin kp ei väläyttänyt parhaita puoliaan, mutta Mäntyluodon aseman viereinen kenttä soi yllätyksen. Likeltä lennähti kirvinen, niitsaria suurempi ja lyhyehkö pyrstöinen. Mieleen juolahti tietenkin godari. Onnekkaasti näimme linnun tarkan laskeutumispaikan ja kohta jo pilkottikin ohutviiruinen kupeen takaosa - hodari tai trivi siis. Kauaa ei saanut ajatuksella hodarista hekumoida, sillä viiruinen selkäpuoli paljasti myöhäisen metsäkirvisen.
Koiraranta antoi vielä päivän toisen ampuhaukan ja balkaninmakkaralta kuullostaneen ruovikon.

maanantai 8. marraskuuta 2010

8.11. Kaatis ja Pinomäki


Kaatopaikalle suunniteltu lokkituokio ei sujunut odotetusti - nolla lokkia näkyvissä. Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea, vanha kanahaukka patsasteli lähikeloissa, joissa myöhemmin myös harmaapäätikka. Nuorikin gena pyöri paikalla, eikä 700:n argarin ilmavartiosta yksikään suvainnut laskeutua.


Vanha gentti pisti plättäröihinkin vipinää.


Kottaraisia vielä mukavat 43 yksilöä paikalla, ainoat linnut jotka kanahaukan uhallakin ruokailivat seisovassa pöydässä.


Tyngäksi jääneen Santakangas-session jälkeen tarkistelemaan Pinomäen aukeeta. Pitkältälinjalta löytyi iso cardupotti ja otinkin spuden esille turbomielessä. Hämmästys oli melkoinen ja iloinen kun hoksasin tapittavani elämäni suurinta tiklipottia. Kiltisti langalla poseeranneesta parvesta oli ilo laskea peräti 199 yksilöä.


Tikliparvea rikastutti olemuksellaan myös pari hemppoa, vihervarpusta, peippoa ja yksinäinen urpiainen. Yllättäen vuorihemppoa ei tältä vakipaikalta vielä löytynyt.


Pystyyn katettu ruokapöytä pitänee carduelikset aloillaan vielä kelpo tovin. Peltokaistale toi mieleen Köyliön arokiurumestan, mitä siitä nyt meikäläinen sitten voi muistaakkaan (gomia oli).

lauantai 6. marraskuuta 2010

6.11. Säppi


Säppiin aamuhämärissä pikku luodepuhurissa. Rarien löytymisen ei pitäisi olla ainakaan porukasta kiinni, sillä matkassa likipitäen kaikki Porin hienot ja tärkeät maastojyrät; Holmes, Jaska, Mäksä, Pasi, Tatti, Emi ja peränpitäjänä himopointsaaja.


Staijia ei harjoitettu, mutta sen verran katseltiin kuitenkin luodoille, että neljä merisirriä löytyi päivänpinnaksi.


Suojan puolella Lepistössä tuli melkein hiki kun aurinkokin yllätti komppaajat, avifauna ei kovinkaan yllättävää, jänkäpurkka kuitenkin pikkumukavana.


Hanhiston niitty tutun näköinen, sonnit yhä laitumella - splendid :) Lintuja ei valitettavasti niityllä viihtynyt, liekö väärä kasvillisuus vai päivämäärä syypäänä? Yllättäen ei myöskään haurulintuja, punakuiria ja punkkua hiukan odottelin.


Tyrnevien tyrnien komppaaminen tuotti ikivihreän tiltaltin ja toisenkin, mut huumeita ei löytynyt.
Aseman pihapiirissäkin rauhallista.


Saari kierretty kertaalleen, neuvonpito jatkon suhteen meneillään.


Päätettiin kompata hiukan metsän puolelta ja Hanhisto uudelleen. Koska ekan kerran harava ei toiminut, oli toisella rundilla taktiikkana perinteinen komppausjono.


Viime vuon täsä oli näihin aikoihin hodari ja pusilla, tänä vuona urpo ja sonni...


Asemalle suunnistaessa kuului mettästä pehmeää tikan ääntä, mutta bonanzaa en kirjannut ilman visuaalista kontaktia.


Heikin ruokinta osoittautui runsaslintuisimmaksi paikaksi saarella, lajisto vaan harmittavan homogeenistä.

KSS anyway!