sunnuntai 16. toukokuuta 2010

13.-16.5. Säppi

Helatorstaiehtoolla matkattiin Säppiin vuoden ensivisiitille. Mukana matkassa Lunkka (vasemalla), viisi Mäkelää (4 keskellä, yksi kameran perässä), Railo (oikealla) ja renkastaja Sillanpää (kuvan ulkopuolella). Asemalla oli lisäksemme maanantaista asti viihtynyt Kosander.


Keli oli leppoisa läpi loppuviikon, kuten varmaan moni on huomannut. Aamustaijissa se tarkoitti pysähtynyttä muuttoa, mutta leppoisaa tapitusta lämpimässä ja tyynessä. Kylmän talven jälkeinen riesa merisavu/usva/sumu oli seuranamme aamusta iltaan ja päivästä toiseen - näkyvyys enimmillään kolmen kilsan luokkaa. Tästä huolimatta kepitimme peräti kolme jääkuikkaa, kaksi vanhaa ja yhden nuoren. Eka vanha ohitti Lännennokan gomiasti perjantai aamuna, toinen vanhoista ja nuori yhytettiin sunnuntaina. Sen sijaan tavallisempia gavioita nähtiin todella vähän, alle 100 kolmena aamuna yhteensä.


Merisavu tunki pitkin päivää pihallekin.


Keskityimmekin huonosta näkyvyydestä ja toisaalta riittävästä lämmöstä johtuen lähinnä pihastaijiin ja sektoriin +-. Perjantain pihasessio antoi mm. 200 punakuiria, pohjansirkun, hihan ja jokusen apuksen. Lauantain rupeamalla taasen vetäistiin saarelle uusi laji; niittysuohaukka, joka olikin ehkäpä helpoin puute.


Eläintarhan pomo poikkesi saaressa seurueineen, puuttuvat flamingot pysyivät hukassa (vai ketussa) :)


Nakupointsi nassahtaa?


Käkielis ainakin. Matti kantoi auliisti ihmeteltäväksemme punaruskean käkinaaraan - komia. Käkiä oli muutenkin liikkeellä tavallista enemmän, kaakosta pukkasi myös mukavasti punavarpusia sekä pikkulanttuja ja kuultiimpa tämän vuosituhannen ensimmäinen kehrääjäkin Säpin saarella! Itselleni havis oli vasta toinen Säpistä.


Passikuva.


Perjantaina verkoista saatiin likemmäs sata lintua. Mukavimpia ehkäpä kulta- ja sinirinnat. Jälkimmäisiä nähtiin parhaana päivänä 50 yksilöä, vaikka tiputuskeleistä ei ollut tietoakaan. Myös harmaasieppoja oli yllin kyllin, likemmäs sata kirjattiin perjantain iltahuudossa.


Kertuista oli enemmälti liikkeellä vain papusylvejä - muutkin peruslajit toki havaittiin.


Reissun ikävin yllätys koettiin lepistössä; lampaanruokkijat olivat jättäneet styroxia aarniometsään :( Arvatenkin valkoista silppua oli levinnyt isolle alalle. Ketutti vietävästi huomata Lepistön lammen edustalle levitetyt heinät sotkuineen, paikka kun on hienoimpia näkemiäni metsälänttejä eteläisessä Suomessa.


Rannat sen sijaan olivat upeassa kunnossa kautta linjan. Eipä tiedetty vielä tässä kohtaa Johteella kompatessamme, mitä Knaperin niemen takaa löytyisi...


... gomia nummikirvinen!!! Säpin kolmas ja Satakunnan kahdeksas yksilö. Kosulle tosi- ja muille sponde - saarenpinna jokaiselle. Makiata makiata - varsinkin kun huomio aamun kaksi adaa ja eisefen pulttamaan pikkusiepon! :D


Doku-kuvat otettiin, mutta enempää lintua ei lähestytty. Silti aseman unikeot joutuivat tyytymään "eioohon" tuntia myöhemmin, minne lie katosi.


Spondehymy.


Viime kevät mielessä revitimme lyhytvarvaskiurua Hanhiston rannasta, eipä onnistunut, sen sijaan upea koiras sitruunavästäräkki osui okulaareihini sähköpaimenen kohdalla - tismalleen samalta paikalta sain lajin saarenpojoihin joskus 15 vuotta sitten.


Muille miehittähille kelpasi sittiskin listan jatkeeksi. Kuvassa tuplapointsimiehet ja pinnahymy.


Pinnaorgioiden ja parin pohjansirkun jälkeen oli hyvä läksiä kohti mannerta, saatiinpa matkalla ukkoskuurokin jäähdyttämään tunteita.


Lähdön hetki jo saa.


KSS!

1 kommentti:

  1. Loistelias dokumentaatio mellevästä retkestä!
    Gomiaa oli!



    terv. kosaus

    PS. Eisefen makuupussin kortonki ei ollu ainakaan mun kamoissa.

    VastaaPoista