tiistai 27. huhtikuuta 2010

23.4. jenkkipurkka

Jenkkipurkka eli amerikankurppa eli amerikantaivaanvuohi tuli hoidetuksi ensiaallossa, pari vuotta linnun ensihavainnon jälkeen. Kuuden maissa iltapäivällä paikalle saapuessamme, oli vasta muutama auto parkkipaikan virkaa toimittavalla pikkutiellä.


Keli oli lupaava, kohta se soidin varmaan alkaa...


Lähdin lumisateen tauottua sooloilemaan Vihtajärven ympäristöön. Originaali löytypaikka talonpihamiljöineen ja surkeine sektoreineen ei innostanut. Heti kohta löytyikin varsin mukava paikka järven rannalta, josta hallitsi alueen ilmatilan hienosti.


Eipä aikaakaan, kun kurppa nousi lähes jalkojeni juuresta taivaalle puputtelemaan, myös loput autokunnasta olivat jahkaantuneet paikalle tuolloin. Taisimme olla ensimmäiset Suomessa, jotka pääsivät näkemään jenkkipurkan. Kohta puoliin paikalla olikin jo ruuhkaa. Sattui nimittäin niin sopivasti, että kurppa tipahti suoraan puputuslennosta takaisin eteemme ja avoimesti näkyville.


Cocacola-tyyppisellä kamerallani sain muutavan dokumenttikuvan tästä melko taivaanvuohimaisesta, mutta kontrastikkaammasta ja kylmemmän sävyisestä lajista. Siiven tuntomerkit oli jo nähty soidin sessioiden lomassa.


Gomia oli!


Videolta kaapattuja pään yksityiskohtia.


Samalta videolta muitakin ruumiinosia. Jos joku siitä vaikka jonkin tuntomerkin onnistuisi yhyttämään.


Selkäpuoli toi mieleen jänkäkurpan.


Lintua koitetaan lähipäivänä saada käteen asti katsottavaksi. Toivottavasti Wanhan Liiton sanonta ei käy toteen "Moni pinna on pilattu katsomalla liian tarkkaan."

3 kommenttia:

  1. Ja ainakin yksi suomenpinnakin on pilattu tutkimalla DNA.. ;-)

    VastaaPoista
  2. Mitenköhän toi voidaan erottaa läntisestä G. g. faeroensiksesta? Lienee yhtä potentiaalinen, kuin delicatakin?!

    VastaaPoista
  3. Faroensiksen ääni ei poikkea nimirodun taivaanvuohesta, joten erottaminen on varsin yksinkertaista.

    VastaaPoista