sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

25.-28.3. Ko Phi Phi

25. maaliskuuta suunnistettiin Ko Phi Phi:n paratiisisaarelle. Saari, tai oikeastaan saaret ovat luonnonsuojelualuetta. Thaimaassakin raha ratkaisee, joten suojelu on jäänyt matkailun varjoon. Silti alueelta löytyy vielä paljon luonnontilaista metsää, eikä esimerkiksi teitä taida olla kuin yksi. Liikkuminen Phi Phi:llä tapahtuukin lähinnä pitkähäntäveneillä tai jalan.

Phuketin hurjan taksikyydin jälkeen valahti väri seurueen kasvoilta.


Laivan kyyti oli onneksi tasainen, lintujakin olisi pystynyt havainnoimaan - merimatkan ainoat kuitenkin kuvassa, ilmeisesti jalohaikaroita ja yksi silkkihaikara.


Phi Phi:n satamaa, liki saarta päästyämme plakkaroin paatista eliksiin korallihaikaran ja mustaniskatiiran - Gomiaa!


Valkomerikotkia ja pitkähäntäpaatti.


Paikallisten pannukakku on makoisaa.


Olin ymmärtänyt jotta paikallisen lintufaunan erikoisuus, fregattilinnut, olisivat vaikeita nähdä maista. Kuitenkin jo ekaa illallista nauttiessamme, näkyi Heidin ja Matleenan takana vajaa tonni näitä nykyajan kaappareita.


Seuraavana päivänä näköalapaikalle kavutessani (en jaksanut perille, ois kuulemma kannattanut...) osui okulaariin määritysetäisyydellä olleita pikkufregattilintuja.


Yksi Phi Phi:n näkyvimpiä lajeja on valkokeisarikyyhky. About sepelpulun kokoinen ja muotoinen laji.


Mökkikylän pihapuissa viihtyi Pied Imperial Pigeoneja enimmillään reilut 40. Illalla ne läksivät lähistön pikkusaarille yöpymään, mahdollisesti runsasta kissakantaa pakoon. Hartiahuivikyyhkyäkin saattaisi kait paikalta löytyä, minua ei onnistanut.


Thailandiassa kannattaa käyttää aamut ja illat retkeilyyn, linnuillekin kun taitaa tulla kuuma ja keskipäivällä on yleensä melko hiljaista. Joku ilta tutkasalagaaneja (komia nimi) tutkaillessani ja kuun vieressä leijuvaa bramiinihaukkaa kuvatessani (kuva) lensi ylitse hiukan muuttohaukan tapainen, mutta pyöreä siipisempi gggomia lepakkohaukka. Eri-messevä havis!


Maisemat oli Phi Phi:llä aivan mahdottaman upeat, kuva majapaikan raflan terassilta. Takasin tekis mieli ja suosittelemme kaikille!


Meristaijia tuli harjoitettua joka päivä pari tuntia, joulusaarenfregattilintu tuli määritettyä pienempien joukosta, ohjasnokitiiroja näkyi kymmeniä. Muuten ei ihmeempiä, yksi meri-/lepykihu lieni paikallisesti ihan mukava havis. Phaeton-lajeja, jotain suulia tai liitäjiä ois kait mahdollista nähdä, isofregattilintuakin on toisinaan täällä määritetty.


"Rantalintuja" ei Phi Phi:llä pahemmin ole, korallihaikara lienee lukuisin.


Kotoisaa tunnelmaa loivat muutamat rantasipit.


Laskuveden aikaan voi beachillä tulla vastaan vaikka traktori.


Metsät ovat jokseenkin läpipääsemättömiä, jyrkkyysaste on Konttaisen luokkaa - hyvä niin, eivät nimittäin sovi loma-asunnoille.


Enimmät "metsälajit" tuli plakkaroitua mökin terassilta. Naaras medestäjät on kinkkisiä määrittää, kuvassa yksi helpoimmista - isokokoinen kookosmedestäjä.


Variskäkiä löytyi 2/1 ruokailemasta polun reunasta. Koiras on tumman puhuva...


...naaras taas täplikäs.


Veriselkäkukastaja oli saarella yleinen, mutta vaikea saada kunnolla näkyviin. Kuvassa naaras.


Paksunokkavarikset saivat nopeasti äänekkään pihamaina saattueen - lienee jonkin sortin pesärosvo tämäkin corvus.


Phi Phi:ltä löytyy paljon muutakin kuin lintuja, metsän pohjalla palloilli tämmösiä sudareita - lienee joku syyskorento. Mökissä poikkesi sisällä jokin iso lepakko ja lentävä liskokin tuli nähtyä. Bileet jäi testaamatta, mutta ilmeisen railakkaita olisivat olleet...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti