Pinkjärven seutuvilla 30.6.

Kesäkuun viimeisenä suunnistettiin LUKA-kurssin kanssa Eurajoelle, ensimmäinen kohde oli Rajakallio radiomaston kupeessa.
Laulavan ja varoittelevan peukaloisen lomassa kuului pehmeä tikan ääni.


Bonanzapoikue löytyi yllättäen männikön puolelta.


Vanha...


... ja nuori pontikka.


Pohjantikka-biotooppi on muidenkin metsänelävien suosiossa, kuvassa puukiipijä.


Tien varresta löytyi noidanlukko, mutta avaimia ei.


Sarojen määrittäminen käy työstä.


Myös väärin määrittäminen.


Helteellä näkyy hyvin perhosia; täpläpapurikko...


...mustatäplähiipijä...


... ja joku hopeatäplä.


Toisella pysäkillä 7-merkinsuon nurkilla taas bonanzapoikue, nyt tosin eri lajia, pyitä siis.


Pourunlahdessa kasvaa viherukonkorennon suosimaa, melko harvinaista sahalehteä. Viherukko jäi näkemättä, laji lentää vasta heinäkuun lopulta alkaen.


Ruskohukankorentoja näkyi yhä runsaasti.


Keihästytönkorento hiirenportaalla.


Isolampikorentoja hääri lahdella kymmenittäin.


Huomenna Kokemäen-Harjavallan maisemiin...

Kivini ja Halssi 24.6.

Helteinen kesäkuun 24. vietettiin LUKA-kurssin kanssa jokisuiston lehtoja koluten. Opeteltiin piirtämään kasvillisuuskarttaa ja määrittämään lehtotyyppejä. Ensimmäinen kohde oli Kivinin gomia lehto.


Entinen pelto on punavarpusten suosiossa. Lehdon puolella tiksautteli nokkavarpuspoikue, osa perheestä saatiin näkyviinkin. Pikkutikkojakin kuului siihen malliin, että taisi olla perhe liikkeellä heitäkin.


Kelli eli kesi eli eki eli keltasirkku.


Pernis eli pera eli mehiläishaukka kaarteli pitkään ja hartaasti Kivinin päällä.


Halssissa piti satri eli muke eli mupäke eli mustapääkerttu-trio huolen äänimaisemasta. Huolta piti myös varoitteleva sirittäjäpari.


Sirotytönkorentoja lenteli lehdon reunassa useita satoja.




Isotytönkorennon tuntee punaisista silmistä.


Mikä mikä?


Vaseti!


Siis valkoselkätikka.


Upea havis ja todiste onnistuneesta ja odotetusta pesinnästä. Samalla paikalla oli toinenkin nuori, joka ei suvainnut itseään kuvattavan. Näitä lienee maakunnassa useampikin pari viime syksyn vaelluksen jäljiltä.

Leistilänjärven yö 21.-22.6.

Poikkesin fillaroimassa Leistilänjärven ympäri ja ämpäri. Pohjois- ja länsipää olivat yölaulajavapaita, laulurastaat toki konsertoivat. Eteläpuolella oli äänessä rääkkätrio ja luhtakerttunen. Suopöllö saalisteli aukean keskivaiheilla huuhkajan säestämänä ja sarvipöllöpoikue kerjäsi eteläpuolen kuusiaidassa.


Erikoisin havis taisi olla toinen fillaroiva orni - Kivelän Jukka tuli vastaan järveä halkovalla peltotiellä, joka öljypohjansurmapolkunakin tunnetaan. Jukallakaan ei ollut ihmeepiä haviksia, pari kehrääjää oli sentään löytänyt jälkeen päin.


Paluumatkalla kuului vielä Lattomerellä pari palista (luhtakerttunen) lisää, Pinomäellä päivysti suopöllö, josta vuoden luontokuva ja Sonninmäessä sirisi pensassirkkeli.


Caligatat sit ens kerralla...

Säppi 12.6. - Lähtöpäivän taika

Perjantai aamu valkeni tyynenä ja lämpimänä. Riston kanssa läksittiin aamuyöstä viimeisen kartoitusrupeaman pariin, Teppo jäi vielä petiin ja hyvä niin. Vartin päästä Töppö jo kutsui meidät takaisin aseman pihalle kuulostelemaan fluvia (viitasirkkalintu), josta nassautin itselleni vuoden kolmannen Säpinpinnan - gomiata! Kehuipa Teppis kepittäneensä mulelinkin pihamaalta, sitä ei kuitenkaan enää näkynyt.


Kovasta lorotuksesta sisuuntuneena läksimme Kräveliin.


Rasvatyyntä merta kelpasi ihastella.


Teffelitkin tulivat tervehtimään, Kräveli-Peräkulman välillä yhteensä noin 40 muffelia - huima määrä!


Krävelin yllä pyöri äänekäs neljän kihun lössi.







Haahkapalleroita on aina ilo kuvata.


Kuin naaraitakin.


Pläkässä kelluneet riskilät saivat sisiksen herkistymään.


Karinokalle päästyämme oli päivä muuttunut lähes helteiseksi.


Lämpö sai ohdakeperhoset runsaina liikkeelle, joukossa useampi lähes hiekanruskea yksilö. Korentojakin nähtiin - kun vielä tuntis lajin.


Peräkulmassa Teppo osoitti kaksitoistapäisen taddepoikueen (ristisorsa), sitä observoidessa änki linssiin kumma nirppanokka:


Rantakurvi!


Päivän toinen Säpinpinna oli tosi asia! Ainut edellinen kurvihavis Säpistä on syksyltä 1982... ei ihan jokapäiväistä herkkua siis.


Elishymy on aina ikuistamisen arvoinen!


Kurvin ohella ihmetystä herätti kenties miljoonien öttiäisten esiintyminen, joka kivenkolo oli hyllyvän massan peitossa.


Lammikoissa oli muutenkin vilskettä.


Jostakin satamalammelle yön aikana ilmaantunut scirppakin (rytikerttunen) tuli näytille.


Ihanat naiset makasiinilla...


... ja ihanin Teppo köökissä ;)


Pääsimme parahiksi pois jaloista - saareen tuli illalla neljäntoista verenhimoisen ylämaansonnin lauma.


Ei tarvi sadetakkia!