sunnuntai 16. elokuuta 2009

6.8. Vardö-Hamninberg-Kevo

Ihanan raikkaan telttayön jälkeen kiiruhdettiin Hamningbergiin meristaijiin. Keli kirkastui sopivasti perille päästyämme. Teppo keitteli aamu kahffeet minun ja Riston staijatessa - komiat sumpit keittikin!


Maisemat jälleen omaa luokkaansa.




Reilun viiden tunnin tapitus tuotti mm. satakunta suulaa, kaksi pikkuruokkia, etelänkiislan, 20 lunnia, merisirrin, kymmeniä vesipääskyjä, vajaat sata merikihua, muutaman pikkusirrin ja ruokin sekä kohdelajit...


... pohjankiislan ja myrskylinnun! Kiisloja näkyi neljä yksilöä ja myrskylintuja viisi. Myrskylintua luulin jo menetetyksi, kunnes viiden tunnin jälkeen neljän linnun parvi löytyi viipottamasta 4-5 kilometrin päästä. Hetken kuluttua vielä yksinäinen thunderbird kävi lähempänä.
Tuplaelissikari maistui :)


Pian eldereitten jälkeen iski sumu ja vaihdoimme maisemaa.


Hamningbergin tie on "jännä", kurveissa ei paljon eteensä näe ja tilaa on enimmäkseen tasan yhdelle autolle kerrallaan.


Maisemat on kyllä sen arvoiset, lintujakin runsaasti. Lähinnä molempia phaloja (kari+merimetso), haahkoja, isokossuja, merikihuja ja harmaa- sekä merilokkeja. Joku jääkuikkakin nähtiin. Pohjanlahteen verrattuna silmiinpistävää oli melanittojen, gavioiden ja allien puute.


Tien turvallisuusriskejä oli kompensoitu asettamalla interaktiivisia turvatyynyjä sinne sun tänne.


Kasvejakin katsottiin. Tupolev, eli tunturipoimulehti (kuvassa) oli yksi yleisimmistä. Erikoisemmista jäi mieleen ainakin tunturivalkokämmekkä.


Risto johdatti meidät tunnelin kautta Vardöhön, josta kuulemma näkyy joku hieno lintusaari parin kilsan päässä...


Eckeroya on pakollinen pysähtymispaikka.


Yhtä pakollista on laittaa tähän pari kajavakuvaa.


Jonkun lähteen mukaan paikalla pesii 20000 paria kajavia. Iso osa pesistä oli jo tyhjillään ja viimeisiäkin nuoria häädettiin omille teilleen kovaa kyytiä. Useampi tonni lintuja oli kuitenkin yhä mestoilla ja melu oli sen mukainen.


Kevoa kohti suunnistaessa törmäsimme kasvijaokseen Varangin pohjukassa ja poikkesimme katsomassa komiaa koskea.


Kosken kiemurat olivat hypnoottisia.


Koskea tuijotellessa olisi kulunut pidempikin tovi, semminkin kun kookkaat lohet hyppelivät näytille tuon tuostakin. Alkon sulkemisaika kuitenkin lähestyi uhkaavasti, eikä eliskimaraa sovi jättää juhlistamatta. Utsjoen kylällä valkeni kuitenkin karu totuus - alko onkin Nuorgamissa :/

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti