torstai 13. elokuuta 2009

5.8. Kevo-Berlevåg-Nuorgam-Vardö

Keskiviikon vastaisena yönä klo 2.00. starttasimme Kevolta kohti Berlevågin majakkaa ja aamuista meristaijia. Matka sujui hienosti upeissa maisemissa, kunnes 60 kilometriä ennen määränpäätä syttyi Golffin öljyvalo. Hieno homma - kello 3.00. paikallista aikaa, järkyttävä sumu, eikä ristin sielua mailla halmeilla. Paitsi että oli, lähellä yöpyi suomalaisten kalamiesten seurue, jolla näytti olleen "pienet" juhlat illalla. Risto rohkaistui ja koputti asuntovaunun oveen - pian jo saimme tilkan öljyä koneeseen. Päätimme kuitenkin koukata Båtsfjordin kautta, sillä oikean öljyn saanti Berlevågista oli kysymysmerkki.

Båtssfjord oli nopeasti nähty - pari turboa (tundraurpiainen), ekat rissat (pikkukajava) ja noin 50 merikihua kirjattiin havikseen.
Hieman ennen Berlevågia nassahti ensimmäinen elis - karimetso! Kumma juttu kun kiikarilla vuonosta löytyi 500 merimetsoa, mutta kaukoputkella vain saman verran karimetsoja...


Traditionaalinen elishymy-kuva:


Vaikka aamusta vähän myöhästyttiin, Berlevågin maisemissa oli mukava staijata. Pientä vaihtelua hiilikenttiin ja tuulimyllyihin...




Lajistokin vähän toista kuin Tahkoluodossa, yksilömäärät sen sijaan samaa luokkaa. Vanhasta pikkukajavasta tuli pukuelis, upeita parvia kerrassaan.


Porilaisilta guruilta saadun varman tiedon mukaan kari- ja merimetso eivät koskaan liiku samassa parvessa.


Staijin päätti gomia isokihu, joka lensi plottaetäisyydeltä itään. Muita haviksia neljän tunnin staijilla mm. lunni 30, suula 40, merikihu 70, merisirri, karimetso 100.


Lapinkirvinen oli Norjan puolella "jokapaikanlintu", nuoret olivat täysikasvuisia, mutta vielä emojen seurassa. Kuvassa kuitenkin vanha lintu.


Sandfjorden - retken eka jääkuikka, iältään 2kv kellui tässä. Merikihuja näkyi joka stopilla kymmenittäin, kaikkia värimuotoja.


Isokoskeloja ja haahkoja lillui rantavesissä massoittain. Yhtään alli- tai kyhmyhaahka ei yhytetty.


Maisemat oli kyllä toista luokkaa kuin Suomessa, tuskinpa tulee enää Lapinreissuilla jäätyä kotimaan puolelle.


Auto 1 - urpiainen 0.


Tenojokisuiston vaiheilla, pohjanpärskejuuren seurassa, törmäsimme Lukan kasvijaostoon.


Jatkoimme seurassa Tenojokisuistoa tsekkaamaan. Komia mesta, linnut enimmäkseen turhan kaukana, toispuoljokkee ois ollut ehkä paremmin. Havista täyttivät mm. 300 meriharakkaa, 2000 lähinnä harmaalokkia, ainoat Norjassa nähdyt merikotkat (4) ja 2000 isokossua. Muuttohaukkapari laskeutui taustan tunturiin.


Seuraava etappi oli tunturihaukan pesä, lintuja ei vaan enää näkynyt.


Matkalla Varangin puolelle poikkesimme Pulmankijärventien varteen yrittämään tundrakiiltokorentoa, olihan sää suotuisa; noin +20C. Reilun tunnin hakemisen jälkeen Teppo "haaviauki" Lehtolaa onnisti.


Komia koiras sahlbergi sai seurakseen myös metallican (välkekorento), koiras sekin.


Lähilammilla pörräsi vielä kolme ilmeistä sahlbergiä ja 1/2 metallicaa lisää.


Tundrakiiltokorento lienee kääpiötytönkorennon kanssa "kovimpia" Suomessa lisääntyviä lajeja. Havaintojen vähyyteen toki vaikuttaa lajin (Etelä-Suomesta) syrjäinen esiintymisalue.
Perälisäkkeistä sen sitten tuntee, aapakiiltokorento on muuten hyvin saman näköinen.


Teppo oli muutenkin korentojen suosiossa, pohjanukkokoiras yritti tehdä lähempää tuttavuutta...


Eka käteen saatu pohjanukkonaaras.


Hyvin tyytyväisinä tundrakiiltokorentoon (terveiset vaan Metsäsen Timolle:) läksimme EU:n pohjoisimman lihatiskin kautta Varangin vuonolle. Päivän toinen jääkuikka, taas 2kv, plokattiin liikkuvasta autosta Vesisaaren jälkeen.


Leiriydyimme vähän ennen Vardötä komeisiin maisemiin. Päivän kolmas 2kv ada (jääkuikka) plokattiin vielä ennen maakuupussiin kömpimistä. Vesipääskyjä parveili vuonossa muutamia kymmeniä ja merikihujakin sadan luokkaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti