perjantai 31. heinäkuuta 2009

Kauhanevan seuduilta 28.-29.7.

Heinäkuun viimeinen viikko oli Luka-kurssilla suoviikko, kohteena Kauhaneva ympäristöineen. Osallistuin tiistain ja keskiviikon hulinoihin, sunnuntaina on edessä lähtö Lappiin - ei viitsi kahta viikkoa laistaa kotihommista.

Tiistain aamupäivä oli aurinkoinen. Musta- ja Puolakeidas olivat ekat kohteet.
Puolakeitaalla muu porukka määrittää suotyyppiä, Tepon kanssa katseltiin pohjanukonkorentoja, josta nassahti elämänpinna.


Pohjanukkeli ei suostunut kuvattavaksi, vaikka pariin otteeseen maassa pääsimme niitä kiikaroimaan. Naaras siniukonkorento oli tuttavallisempi ja laskeutui Riston paidan pieluksille.


Iki-ihana rupikonna lyllersi Mustakeitaalla. Lintupuolella pari tuulihaukkaa ja metson sulka.


Öpöpökkä, jonka nimi ei jäänyt mieleen (oisko ollu suutari?).


Ötökkä aiheutti ihmetystä ja inhotusta.


Pohjankankaalla sijaitsevan lähteikön kautta suunnattiin Kanttikoskelle. Kerrassaan upea paikka! Koskikara on kuulemma pesinyt tässä taannoin, en ihmettelisi vaikka virtavästäräkkikin yllätettäisiin samoista puuhista.


Koskelta jatkettiin Horjunkeitaalle, kotvan sadekuurolta piiloteltuamme suunnattiin keitaan keskiosiin. Kangassinisiipiä näkyi aivan älyttömästi, varmaan tuhansia päivän aikana.


Vanhalta ponunkeittopaikalta yhytettiin Keisarinsauva, eikun Kaarlenvaltikka.


Horjunkeitaan linnustoon kuuluivat mm. isolepinkäis- ja laulujoutsenperheet. Teerestä, metsosta ja sarvipöllöstä (kuvassa) löytyi vain sulka. Lastulan K-market vastasi ruokahuollosta.



Saunoimme ja yövyimme Kauhajoen puolella Nummijärvellä kaakkurin "laulun" säestämänä. Teppo osoitti puusilmille lehtokurpan mökin vierestä.


Emon vierestä löytyi pari poikasta, joille lahjoitettiin söpöt nilkkarenkaat.



Keskiviikkona suunnattiin itse Kauhanevalle. Huomaa hauki.


Öiset sadepilvet väistyivät pian auringon tieltä, lämpö kannusti petolinnut ja korennot saalistamaan.


Maisemat hivelivät ojituksiin tottuneen silmää.


Kaakkurilla lieni perhe lähistöllä, kun ei ohikulkijoista välittänyt. Tukkasotkia nähtiin pari poikuetta, muut vessut olivat telkkä, tavi ja laulujoutsen. Muutama musta- ja valkoviklo sekä liro kirjattiin havikseen.


Riekon sulka löytyi paristakin paikkaa. Aapasuolla puolestaan päivysti sinisuohaukkanaaras seuranaan vajaat kymmenen tuulihaukkaa.


Haaviin saatiin täytettä, Timo ja Teppo kunnostautuivat hoikkakiilto, suo- ja pohjanukonkorennoilla.


Yli vai molskis?


Ukonkorennon hyvin säilynyt exuvia, eli toukkanahka. Lajiksi on ehdotettu ruskoukkoa.


Sirokeiju oli korennoista yleisin, hyvänä kakkosena tummasyyskorento.


Näitä veijareita piisasi, alle minuutissa tehtiin kärpäsestä säilyke - huima vauhti!


Kauhanevan rääkistä selvittyämme läksimme Riston kanssa kotia kohti. Matkalla pysähdyttiin Kankaanpään Kuninkaanlähteellä, josta ei maiseman lisäksi jälkipolville jäänyt kerrottavaa. Viereisiltä Viherperän altailta taas löydettiin mukavasti lintuja ja korentoja, vaikka käynti jäikin lyhyeksi.


Suosirri on ihan kiva sisämaahavis, parempi oli lentoon räpsähtänyt jänkäkurppa. Muutamia vikloja ja reilut 50 taviakin viihtyi paikalla. Korennoista mielenkiintoisimpia olivat muutamat litteähukat.


Sunnuntaina lähden kahdeksi viikoksi Vanranki-Nuorgam-Kittilä-akselille, joten blogi ei päivity, ellen pääse matkalla netinpäähän. Reissun jälkeen sitten sitäkin tiheämmin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti